Korvan anatomiaa Korvaintroon Korvan tutkimiseen


Pääkalloon Nenän anatomiaan



Korvan lopullinen muotoutuminen on monivaiheisen kehityksen tulos. Korvan osat kehittyvät toisistaan erillään. Raskauden puolivälissä on korvalehti jo oikeassa muodossa ja sisäkorvan rakenteet valmiit. Välikorva alkaa kehittyä vasta raskauden puolivälin jälkeen. Siksi ulko- ja välikorvan kehityshäiriöissä sisäkorva voi olla normaali, ja toisaalta taas ulko- ja välikorvan ollessa normaalit saattaa esiintyä sisäkorvamuutoksia.

Vauvan korvakäytävä on lyhyt ja luinen osa olematon. Näin ollen tärykalvo on lähellä korvakäytävän ulkosuuta. Vauvalla on myös kehittymätön kartiolisäke, joka varsinaisesti kasvaa vasta toisella ikävuodella.


Korvalehdessä vain lobuluksessa ei ole rustoa.

Korvalehti

Mitä hyötyä ihmiselle on korvalehdistä?

1. silmälasit pysyvät päässä
2. korvalehdet keräävät ääntä suuremmalta alueelta kuin pelkät korvakäytävät
3. korvalehdet vahvistavat ääntä n. 5 desibeliä



Korvakäytävä

Korvalehden rusto jatkuu rustona korvakäytävän ulomman kolmanneksen alueella, siitä sisäänpäin korvakäytävän sisäosa on luinen. Rustoisen korvakäytävän ihossa sijaitsevat seruminaali- ja talirauhaset. Näiden rauhasten yhteistuote on korvavaha, jonka tehtävänä on muodostaa korvakäytävän ihon pinnalle suojaava kalvo.


Tärykalvo

Tärykalvolla on normaali valoheijaste Tärykalvossa on pars tensan alueella neljä kudoskerrosta: uloimpana iho, sitten radiaalisten sidekudossäikeiden muodostama kerros, sen mediaalipuolella sirkulaaristen säikeiden kerros. Tärykalvon sisäpintaa peittää limakalvo. Paksuimmasta kohdasta tärykalvo on n. 0.1 mm paksu. Tärykalvon asento on ikäriippuvainen muodostaen pikkulapsilla korvakäytävän takaseinän kanssa loivemman kulman kuin aikuisella.
Korvakäytävää Shrapnellin kalvo Valoheijasteen paikka.  Tässä tärykalvossa ei kunnolla näy Vasara ja sen varsi Pars tensa Umbo Annulus



Välikorva, kartiolisäke ja korvatorvi

Onko välikorvaontelo lateraalisin nenän sivuonteloista? Välikorvaontelo ja kartiolisäkkeen lokerosto muodostavat yhtenäisen ilmatilan, joka on korvatorven kautta yhteydessä nenänieluun. Korvatorven tehtävänä on välikorvan ilmastointi ja välikorvaeritteen poisto.

Välikorvaontelon yhdistää sisäkorvaan kaksi ikkunaa; soikean ikkunan täyttää jalustimen levy, pyöreän ikkunan sulkee ohut kalvo.

Miksi merkitty alue on turvallinen tärykalvopistoa ajatellen. Yhteensä välikorvan merkitys äänen vahvistajana on noin 50-60 dB eli esimerkiksi kuuloluuketjun katkos aiheuttaa tämänsuuruisen konduktiivisen kuulonlaskun. Pieni tärykalvoreikä ei vaikuta merkittävästi kuuloon. Kun tärykalvosta puuttuu puolet, on kuulonalentuma n. 30 dB.

Sairaalalääkärin harjoituksissa aukiporaama mastoidilokerosto takaviistosta nähtynä

Vasara (malleus), alasin (incus) ja jalustin (stapes) yhdistävät tärykalvon soikeaan ikkunaan välittäen tärykalvon liikkeet sisäkorvaan. Kuuloluuketjuun kiinnittyy kaksi lihasta: m. tensor tympani vasaran kaulaan (tukee mekaanisesti tärykalvoa ja kuuloluuketjua) ja m. stapedius jalustimen kaulaan (jäykistyessään suojaa sisäkorvaa voimakkailta ääniltä).

Kaksi malleusta eri suunnilta Incuksen molemmat puolet nähtävissä Stapes keskellä ja oikealla proteesi jolla stapes korvataan otoskleroosi leikkauksessa Lisää varaosia


Sisäkorva


Kuulo- ja tasapainoelimen endolymfaa sisältävät kalvoiset rakenteet kelluvat kovan luukapselin suojaamassa tilassa. Sitä nimitetään luiseksi labyrintiksi. Luinen labyrintti on aquaductus cochlean kautta yhteydessä subaraknoidaalitilaan. Luisen labyrintin etuosa, simpukka, muodostaa 2 3/4 kierrosta pitkän kärkeään kohti kapenevan käytävän. Luisen simpukan perilymfatilan muodostavat soikeaan ikkunaan yhtydessä oleva scala vestibuli ja pyöreään ikkunaan yhteydessä oleva scala tympani. Soikeassa ikkunassa olevan jalustimen levyn liike aiheuttaa sisäkorvanesteen liikkeen, mikä puolestaan aiheuttaa tyvikalvon (basilaarimembraanin) liikkeen. Pyöreässä ikkunassa oleva kalvo mahdollistaa periksiantavuudellaan sisäkorvanesteen liikkeen.

Cortin elin Simpukan poikkileikkaus Kuuloelin eli Cortin elin sijaitsee simpukassa, tyvikalvon päällä Scala mediassa, endolymfatilassa membranoottisessa labyrintissä. Kuuloelimessä on noin 16.000 karvasolua. Ulompia karvasoluja on 13.000 ja nämä sijaitsevat 3-4:ssä rivissä. Loput 3000 ovat yhdessä rivissä olevia sisempiä karvasoluja. Ulommat karvasolut ovat kontaktissa yläpäästään peitinkalvoon. Ulompien karvasolujen tehtävänä on säädellä aktiivisesti Cortin elimen herkkyyttä äänille. Sisäkarvasolut vastaavat kuulemisesta.


Tasapainoelin
Aivot huolehtivat tasapainon säilyttämisestä automaattisesti monimutkaisen tapahtumasarjan kautta. Aivoihin tulee viestejä

1. sisäkorvien tasapainoelimistä
2. jalkojen ja niskan asentotunnon avulla (aivot tietävät ilman näkökontrollia mihin päin esimerkiksi jalka kääntyy)
3. silmistä

Sisäkorvan tasapainoelimet muodostuvat kolmesta kulmakiihtyvyyttä ja pään kiertoa aistivasta kaarikäytävästä ja kahdesta asentotuntoa ja lineaarista kiihtyvyyttä aistivasta pääte-elimestä, utriculuksesta ja sacculuksesta.

Kalvoisen labyrintin taaemmassa osassa sijaitsevat kolme kaarikäytävää, joiden tasot ovat kohtisuorassa toisiaan vastaan. Kunkin kaarikäytävän toinen pää laajenee ampullaksi, joka on yhteydessä vestibulumissa sijaitsevaan kalvoiseen onteloon, utriculukseen. Kussakin ampullassa on sen osittain sulkeva poimu, crista ampullaris, jonka pinnalla sijaitsee aistinepiteeli. Epiteelin yläpuolelta kohoavat sterociliat epiteelin yläpuolella olevan hyytelömäisen massan, cupulan sisällä oleviin kanaviin.

Utriculuksen ja sacculuksen aistinepiteeli sijaitsee levymäisessä maculassa, jossa karva- ja tukisolujen yläpuolella on otoliittikalvo. Tämä mukopolysakkarideista muodostunut geeli sisältää otoliitteja. Utriculus ja sacculus ovat vestibulumista kapean kalvoisen käytävän (ductus endolymphaticus) kautta yhteydessä duuran lehtien välissä sijaitsevaan saccus endolymphatikukseen.

. Korvaintroon Korvan tutkimiseen


Pääkalloon Nenän anatomiaan

© Anne Pitkäranta ja Timo Lahin
HUS Korvasairaala